Janne Pesonen kasvoi Kärppien junioreissa SM-Liigan tähtipelaajaksi ja rakensi itselleen komean kansainvälisen uran. Suomen-, Ruotsin-, Venäjän- ja maailmanmestarin ura päättyi yllättäen, mutta ilman katkeruutta.

Kärpissä vaikuttavaa jälkeä tehnyt hyökkääjä Janne Pesonen ilmoitti lokakuussa päättävänsä pelaajauransa. Kuhmon Kivan kasvatti edusti Kärppiä ensimmäistä kertaa jo kaudella 99-00 seuran B-junioreissa. Ensimmäinen taival Oulussa kestikin kevääseen 2008 saakka, jonka jälkeen mestaruusjuhlien siivittämänä oli aika kokeilla jotain uutta. Kausi 19-20 Kärppäpaidassa sinetöi lopulta hyökkääjän uran.

Ennen Kärppäkomennusta Pesonen edusti pari kautta Kajaanin Hokkia. Tuossa kohtaa harrastukseen oli jo tullut huomattavasti lisää kilpailullisuutta ja treenit olivat kovempia. Millainen pelaaja Kärppiin saapui syksyllä 1999?

”Fyysisesti vielä varmaan aika raakile, kun Kajaanissa vasta oli alettu kunnolla fysiikkaa treenaamaan. Olin kyllä nälkäinen pelaaja, ja oli unelmien täyttymys päästä Kärppien mukaan laadukkaaseen valmennukseen ja ohjaukseen. Kilpailu oli kovaa, ja Jokisen Jussin kanssa ollaankin jälkeenpäin puhuttu, että juurikin se kilpailullisuus auttoi molempia eteenpäin,”

Pesonen muistelee.

Ensimmäiset Liiga-ottelunsa hyökkääjä pelasi kaudella 01-02, mutta varsinaisen läpimurtonsa edustukseen mies teki kaudella 03-04. Kilpailu pelipaikasta oli kovaa. Pesosella oli edessään varusmiespalvelus, ja Kärppien tuolloinen päävalmentaja Kari Heikkilä ehdotti, että Mestis voisi tässä kohtaa olla hyvä askel uralla eteenpäin. Pessi edustikin kauden 02-03 Kajaanin Hokkia, ja pääsi pelaamaan säännöllisesti ja isossa roolissa.

Syksyn 2003 ja kevään 2008 välille mahtui paljon menestystä, sillä Kärpät voitti viiden kauden aikana peräti neljä Suomen mestaruutta. Millainen ilmapiiri ja toimintaympäristö Kärpissä tuolloin vallitsi?

”Tehtiin kimpassa hommia laadukkaasti. Kovaa, mutta silti säilyttäen sellainen rentous tekemisessä. Meillä oli tietenkin helkkarin kova nippu joka vuosi, kun oli Kukkosta, Viuhkolaa, Pyörälää, Palsolaa, Laukkasta, Koskenkorvaa ja kumppaneita. Itselleni se oli kiehtova haaste, kun piti oikeasti ottaa se pelipaikka, ja siihen kyllä kannustettiinkin. Mielestäni se oli hyvä ympäristö kehittyä. Tottakai, kun alkoi menestystä tulla, niin myös odotukset kasvoivat. Huipulle pääseminen ja siellä pysyminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Siinä oli se isoin haaste joukkueena.”

Kevään 2008 mestaruuden jälkeen Pessillä oli edessään iso muutos, kun mies suuntasi tutusta ja turvallisesta Oulusta Pittsburgh Penguinsin organisaatioon taistelemaan pelipaikasta. Murtautuminen Kärppiin oli ollut aikanaan nuorelle miehelle unelmien täyttymys, ja kovalla työllä ja periksiantamattomuudella ansaittu NHL-sopimus täytti uuden, entistä isomman haaveen.

Kauden 08-09 aikana pelejä NHL:ssä kertyi yhteensä seitsemän, ja Pesonen pelasikin pääosin AHL:ssä, Penguinsin farmijoukkueessa. Jälki AHL:ssä oli vakuuttavaa, sillä 70 pelaamassaan ottelussa hyökkääjä kirjautti itselleen tehopisteet 32+50=82. Pelitahti oli kova ja bussilla matkustaminen raskasta.

”Pelipäivät olivat yleensä perjantai, lauantai ja sunnuntai. Välillä pelattiin myös keskiviikkoisin, joten pelitahti oli tiivis. Bussilla matkustelut vielä päälle, niin kyllä siinä sai hommia tehdä, että kroppa pysyi iskussa. Tiedosti sen leikin juonen siellä, että mitään välipäiviä ei ole varaa ottaa. Että tällaisia mahdollisuuksia ei välttämättä tule kovin paljoa, joten koko ajan yritti pitää huolen siitä, että ukko oli iskussa. Itselleni jokainen treeni ja jokainen vaihto oli näytönpaikka, ja sillä mentaliteetilla yritti painaa. Jälki kauden jälkeen olikin ihan kovaa.”

Vaikka kausi AHL:ssä oli ollut pisteiden valossa loistava, se ei poikinut Pesosen toivomaa yhden suunnan sopimusta.

”Siinä oli yli 10 joukkuetta, jotka tarjosi kahden suunnan sopparia. Piti puntaroida, että vieläkö sitä lähtee AHL:n kautta tappeleen siitä NHL-paikasta. Ikää oli kuitenkin jo 27 mittarissa. Mietin, että en oikein parempia näyttöjä voi enää antaa. Vaikka pelaisin toisen samanlaisen kauden, se ei muuta tilannetta miksikään. Tuli sellainen fiilis, että jos näytöt ei riitä, niin ne ei yksinkertaisesti riitä. Loppukesästä tuli tosi paljon kiinnostusta Venäjältä. Tiesin, että siellä oli tosi kova sarja, KHL oli vasta perustettu. Immosen Jarkko siellä jo pelasikin, ja Jaken kanssa kun juttelin, niin hän kertoi, minkälaista touhu siellä on. Tässä kohtaa KHL alkoi aika pian kiinnostamaan.”

Kaudet 09-11 Pesonen edusti KHL-seura Ak Bars Kazania. Pesonen kuvailee Kazania kovaksi urheilukaupungiksi, missä olosuhteet urheilijalle olivat huippuluokkaa. Viihtyvyyttä uudessa kaupungissa lisäsivät muut suomalaispelaajat. Pesosen lisäksi joukkueessa pelasivat maalivahti Petri Vehanen sekä hyökkääjät Hannes Hyvönen, Jarkko Immonen ja Niko Kapanen. Kaudella 09-10 Pesonen juhli joukkueineen KHL:n mestaruutta.

Keväällä 2011 Pesonen edusti Suomea ensimmäisen kerran arvokisoissa vuoden 2011 MM-turnauksessa. Kyseinen MM-turnaus villitsi kansan Suomen voittaessa historian toisen MM-kultansa. Finaali Ruotsia vastaan päättyi lukemin 1–6, ja Pesonen teki ottelussa 1–4-maalin Mikael Granlundin syötöstä sekä merkkautti syöttöpisteen Jarkko Immosen 1–1-tasoitusmaaliin.

Kahden KHL-vuoden jälkeen Pessi oli jälleen uuden edessä. Lähtökohtana oli löytää pelipaikka muualta Euroopasta, mutta lopulta sopimus syntyikin HIFK:n kanssa.

”Ei se ollut helppo päätös. Paljon juttelin Oulun suuntaan jätkien kanssa. Kärpät olisi ollut tuttu ja turvallinen paikka tulla. Vaikka oli sellainen fiilis, että haluan vielä pelata Oulussa, niin se tuntui liian helpolta ratkaisulta. Kun HIFK:n suunnalta tuli kiinnostusta ja kävin neuvotteluja seuran edustajien kanssa koin, että se olisi kaikin puolin haastava paikka itselleni. Haluan ja kaipaan haasteita. En missään nimessä halunnut loukata Kärppäfaneja, mutta ymmärrän, että osa otti sen raskaasti.”

HIFK-kauden jälkeen Pesonen palasi KHL-kaukaloihin, tutun Ak Bars Kazanin riveihin. Hyökkääjä edusti KHL-seuraa joulukuuhun 2014 asti, jolloin sopimus Kazaniin purettiin. Tämän jälkeen Pesonen siirtyi edustamaan Ruotsin SHL-joukkue Skellefteå AIK:ta.

Kaudeksi 16-17 miehen tie vei Sveitsiin, missä hän edusti HC Ambrì-Piottaa, ollen joukkueensa varakapteeni. Syksyllä 2017 Pesonen puki päällensä SHL-joukkue Växjö Lakers HC:n pelipaidan ja keväällä 2018 hän juhli ammattilaisuransa seitsemättä mestaruutta.

Kuten oli aiemmin haaveillut, Pessi palasi vielä Ouluun. Kausi 19-20 päättyi hyvin poikkeuksellisella tavalla koronaviruksen keskeyttäessä Liigan.

”Viimeinen peli oli Vaasassa tyhjille katsomoille. Oli se aika erikoinen tilanne. Mutta en ole koskaan fiilistellyt, että millainen sen uran lopun kuuluisi tai ei kuuluisi olla. Minulle tärkeämpää on kaikki se, mitä siinä aikaisemmin on tapahtunut.”

Syksy 2020 on ollut etenkin Pessille hyvin poikkeuksellinen. Hengähdystauko pitkän peliuran päätteeksi on tullut tarpeeseen, ja arki on pyörinyt nyt tiiviisti perheen ympärillä.

”Tämä on ollut kyllä mahtavaa aikaa, kun on päässyt antamaan perheelle aikaa ja energiaa. Lasten kanssa on saanut puuhailla ja kuskailla harrastuksiin. Olen nauttinut tosi paljon.”

Uudet haasteet ja tilanteet, erilaiset ympäristöt ja ihmiset ovat koulineet Kuhmon Kivan kasvatista itsevarman ja vahvan ihmisen.

”Oma henkinen kantti on kasvanut ja luottamus siihen, että kun löytyy se oma juttu, mistä nauttii ja mistä kokee saavansa merkitystä, niin varmasti siihen uskoo loppuun asti. Tietää, ettei tarvi olla kuin oma itsensä, niin se varmasti kantaa pitkälle.”

Mitäs seuraavaksi?

”Paljon on ollut ajatuksia sen suhteen, mitä tekee peliuran päätyttyä. Kyllä tuossa muutama juttu on mielessä hyvinvointiin ja terveyteen liittyen. Henkiseen hyvinvointiin olen kiinnittänyt uran viime vuosina paljon huomiota, ja koen saavani paljon toisten auttamisesta. Liikunta on aina ollut tosi lähellä sydäntä, ja uskon sen liittyvän työuraani myös tulevaisuudessa.”