Kesällä 2019 juuri ennen joukkuetreenien alkua kärppäpuolustaja Taneli Ronkainen huomasi, että kropassa tuntui huonolta eikä täysipainoinen harjoittelu enää luonnistunut. Alkuun vaikutti siltä, että edessä olisi muutaman viikon, korkeintaan kuukauden huili.

“Mutta kautta kun edettiin, niin se vamma ei tuntunut lähtevän mihinkään suuntaan. Siitä lähti vähän semmoinen huono kierre, kun ei tiennyt, mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä.”

Päivät kuluivat ja viikot vaihtuivat, mutta Ronkaisen voinnissa ei ollut nähtävissä parannusta. Tilanne herätti ymmärrettävästi monenlaisia tuntemuksia, ja päivittäinen puurtaminen tuntui välillä jopa järjettömältä.

“Kyllä sitä mietti, että miten tähän ei löydy mitään? Että ei tässä ole oikein mitään järkeä. Joka päivä tulen hallille ja riippuu päivästä, mitä pystyy tekemään. Välillä tuli niitä päiviä, että josko tämä tästä lähtisi. Monesti illalla toivoi, että olispa huomenna parempi päivä.”

Vaikka kausi oli puolustajalle fyysisten kipujen lisäksi myös henkisesti rankka, ei hän kuormittanut tilanteellaan joukkuetovereitaan. Koppielämä ja arki joukkueen mukana antoivat miehelle voimaa puskea eteenpäin.

“En tykkää enkä näe tarpeellisena näyttää omaa pahaa oloa ja purkaa sitä muihin ihmisiin. Pyrin olemaan kohtelias ja ystävällinen, vaikka itsellä olisi huono olla. Ne ei ole luonnollisestikaan toiset ihmiset syy siihen, miksi minun tarvisi mököttää tai miksi en voisi olla hyvä kaveri jollekin toiselle.”

Tammi-helmikuun vaihteessa kuvioihin tuli mukaan urheiluvammojen kuntoutukseen erikoistunut Comeback Center, jonka henkilökunta saa Ronkaiselta valtavasti kehuja. Erityisesti kokemusasiantuntijana työskentelevä Tanja Poutiainen-Rinne teki lähtemättömän vaikutuksen.

“Tanja tiesi entisenä urheilijana, kun hänelläkin on ollut paljon vammoja, että mistä narusta pitää urheilijaa vetää milläkin hetkellä. Tuntui, että hän tiesi jokaisen tunteen, mitä olin tuntenut. Mutta kun treenattiin, niin treenattiin kovaa. Hän on todella ystävällinen, ammattitaitoinen ja lämmin persoona. En olisi tuohon paikkaan voinut parempaa mentoria toivoa.”

Kevään ja kesän kuntoutusohjelmilla kärppäpuolustaja saatiin kuin saatiinkin pelikuntoon kuluvalle kaudelle.

“Oma peli on tuntunut kyllä hyvältä nyt. Luottavainen olo on omiin taitoihin eikä enää jännitä sitä, jos peleissä sattuu virheitä. Kun terveys on nyt hyvillä kantimilla, niin ehkä se antaa perspektiiviä asioihin. Olen onnellinen, että saan pelata ja tehdä joukkueen kanssa yhdessä juttuja. Siitä se onnellisuus koostuu.Tottakai aina yritetään voittaa ja intohimo on kova, ja jos häviää, niin se harmittaa, mutta se ei ehkä sitä maailmaa kaada.”