Stenkan ennakon tarjoaa:

Otto Paajanen, Julius Nättinen, Eetu Koivistoinen, Olli Palola ja Sebastian Dyk ovat tulivoimansa näyttäneitä pelimiehiä puhumattakaan olympiavoittaja Iiro Pakarisesta, joka ei todellakaan ole mikään marjanpoimija, vaikka mansikkapitäjä Suonenjoelta onkin.

Taitavia, tehokkaita ja hurjiakin. Sitä tarjoaa Kärppien tämän illan isäntä Helsingin IFK. Hyökkäysrintamassa kiinnittää huomiota se, että oikeastaan kukaan Dykiä lukuunottamatta ei ole loistanut IFK:ssa. Potentiaalia on, mutta milloin tähtiloisto sokaisee punaisissa

Alkukaudesta IFK-otsikoita on hallinnut Ilari Melart, takavuosien pajavasara, joka istui enemmän rangaistusaitiossa kuin vaihtoaitiossa. Erityisesti A-nuorissa ja pitkään Liigassakin miehen pelillinen osaaminen pysyi piilossa, Melart oli roolinsa vanki ja se tuotti kakkua kurinpidolta. Tänä syksynä Melart on näkynyt tehoillaan, Ruotsin pääsarja on jalostanut pugilistista pelaajan. Melart, Otto Karvinen ja Micke-Max Åsten ovat punaisten brändipelaajia, jos ketkä. IFK löysi sitkeästi eläneen identiteettinsä kaudella 1968-69. Sen toi ja syötti IFK:lle Carl Brewer. Mies, joka itse oli niin hyvä pelaaja, ettei hänen itsensä tarvinnut juurikaan taklata. Taklausten salliminen koko kentän alueella upposi Suomi-kiekossa nopeimmin stadilaisten ymmärrykseen. Se tuotti IFK:n ensimmäiset kiekkomestaruudet 1969 ja 1970. Ennen kautta 1968-69 taklaukset olivat sallittuja ainoastaan puolustusalueilla.

IFK on pysynyt seurana, jossa kaukalokovuutta arvostetaan. Ei mene kautta, että mietitään: onko IFK menneisyytensä vanki? Osin on, mutta seura on pysynyt huipulla – omana itsenään. Erilaisena. Vihattuna ja ihailtuna, mutta arvostusta ei voi välttää. Identiteetti on hyvä olla olemassa ja oikeaan aikaan sovellettuna tulosta tulee.

Toisen kauden päävalmentaja Ville Peltonen uskoo IFK-henkeen, mutta väistää julkisuudessa brändi-sanaa. “Sitkeyttä, peräänantamattomuutta, parhaansa tekemistä omiensa puolesta”, ovat lähempänä Peltosen puhetta. Sitä nähdään tänäänkin, joten Kärppien pitää olla syksyn paras versio itsestään, jotta voitto matkaa pohjoiseen.
Helsingin IFK on ainoa joukkue, joka on Kärppiä vastaan voitolla keskinäisissä kamppailuissa sekä kotona että vieraissa. Raksilassa voitot ovat lähes tasan, mutta Helsingin vanhassa jäähallissa IFK on ollut selvästi parempi. Kärpät on voittanut vain noin joka viidennen IFK-vierailunsa. Viime kausina Kärpät on tasoittanut voittolukuja, mutta: IFK:n kotihalli on vaikea paikka voittaa!

Kärpät ja IFK kuuluvat tälläkin kaudella samaan välilohkoon, kolmas on Hämeenlinnan Pallokerho. Muut liigajoukkueet Kärpät kohtaa runkosarjassa neljästi, mutta omat lohkolaisensa kuusi kertaa. Tänään Kärpillä ja IFK:lla on kauden ensikohtaaminen. Tuttuun viisauteen nojaten ensivaikutelman voi antaa ainoastaan kerran, ja kumpikin haluaa jättää vahvan muistijäljen. Tulevien kohtaamisten varalta, jopa kevään.

IFK:n markkinointikaan ei enää pidä Kärppiä böndeinä kiskojen kaupungissa. Keskinäinen historia on lisännyt kunnioitusta ja pääkaupunkikiseudun kuningasseuran ottelumarkkinoinnissa puhutaan etelän ja pohjoisen kamppailusta.

IFK:n ja Kärppien taistelut ovat lähes poikkeuksetta hallit täyttäviä, niin Helsingissä kuin Raksilassa. Tänäänkin. Mielenkiintoista peli-iltaa!

Kirjoittanut Ari “Stenkka” Stenius