Kärppien tämän illan vieraalla Mikkelin Jukureilla on kurniva pistenälkä. Kuuden viime pelin saldo ei ”sarvipäitä” naurata, sillä monen tilaston perusteella Jukurien pitäisi  useammin voittaa iltojaan. Jukurien erikoistilanteet, ali- ja ylivoima, ovat Liigan toiseksi parasta ja puolustuspeli on pitänyt. Kuusi viimeistä liigailtaa on kuitenkin tuottanut ainoastaan neljä pistettä.

Illan kotijoukkue Kärpät on samassa kuuden pelin otannassa kerännyt kahdeksan pistettä ja noussut pistehississä muutaman pykälän korkeammalle. Tänään Raksilassa on odotus kotivoitosta. Kolme pinnaa ja taas oltaisiin kerrosta ylempänä.

Kärppien ”Akilleen kantapäänä” on ollut maalinteon vaikeus. Kahdenkymmenen maalin tekijät ovat viime kausina olleet Kärpissä vähissä. Tänä kautena katseet ja odotukset kohdistuvat lähinnä Teemu Turuseen, aivan perustellusti.

Turunen voitti viime kaudella Kärppien sisäisen pistepörssin ja maalikuninkuuden (16). Hän on tehnyt tälläkin kaudella kärpistä eniten maaleja, neljä. Nykyisellä tahdilla 20 maalia menee rikki. Tahdin soisi kyllä kiihtyvän, sillä Turunen on ollut liki uransa jokaisessa joukkueessa paras maalintekijä.

Turunen on kahdesti rikkonut 20 maalin kausirajan. Kausina 2018-2020 (HPK ja HIFK) Turusen pyssy paukahti tuloksekkaasti 40 kertaa sadassa ottelussa!! Potentiaali on siis todistettu junnu- ja Mestis-sarjojen tavoin Liigassakin.

Kärppien johtohahmoista peräti kolme pelaajaa on edustanut myös Jukureita. Turunen, Joonas Kemppainen ja Miika Koivisto. Kolmikko on Kärppien tämän ajan eliittiä, ja heiltä odotetaan suunnannäyttöä tänäänkin.

Illan seuratuin kärppä lienee kuitenkin uusin tulokas Noel Gunler, joka hyökkää samassa ketjussa toisen hurrikaanin Ville Koivusen kanssa. Ketjun kapellimestarina on keskushyökkääjä Connor Bunnaman, jonka tehtävä on saada ”pojat” vauhtiin, katsoa itse perään ja hoitaa puolustaminen.

Harva pitää Kärppien tämän illan vierasta, Jukureita, mediaseksikkäänä joukkueena tai seurana, mutta kyllä sarvipäistäkin omat erikoisuutensa löytyvät. Itselleni Jukureista on aina ensimmäisenä tullut mieleen Risto Dufva ja nykyisin hyvänä kakkosena Olli Jokinen. Persoonia molemmat.

Veikkaan, että Dufva ideoi aikanaan Jukurien identiteetin. ”Heimo” oli avainsana, ja sitä Mikkelissä edelleen on – omanlaisensa heimo, joka sarvipaidoissaan kannattaa Jukureita. ”RD” oli ja on edelleen suurin ”syyllinen” Jukurien nousuun suomalaisen kiekkoväen tietoisuudessa.
Nyt on ”OJ”, toinen kahden ison kirjaimen päällikkö Mikkelissä. ”Päällikkö” on pitkään ollut Olli Jokisen lempinimi suomalaisessa mediassa. Juurisyynä hyvin muistamani kevät 1998 ja Helsingin IFK:n mestaruusmaalin synty. Junnu-Jokinen teki ratkaisumaalin ja kasvoi hetkessä IFK:n seuraikoniksi.

Pelimies -Jokinen katosi reilun tuhannen pelin ajaksi Pohjois-Amerikkaan ja palasi ”valmentajana”. Sana sopii lainausmerkkeihin, sillä harva piti OJ:tä valmentajana. Jokisen tulo Jukureihin kuulosti enemmän vitsiltä kuin todellisuudelta. Kuuluin epäilijöihin. Radiossa kommentaattorinani ollut, RD:n ja OJ:n tavoin myös iso persoona, Hannes Hyvönen ei kuulunut epäilijöihin: ”Olli on hyvä jätkä, se pärjää”, sanoi Hyvönen ja oli oikeassa.

Jokinen vei ensimmäisellä kaudellaan Liigan turistiluokkaan tuomitun Jukurit runkosarjan kakkoseksi! Se oli suoritus vailla vertaa. Viime kaudella arktinen arki iski Kalevankankaan sarvipäihin. Sija yksitoista jätti Jukurit playoffien ulkopuolelle. Nyt Jokisella on menossa kolmas ja viimeinen kausi Jukureissa. Aika näyttää mihin Jukurit ja Jokinen matkaa.

Ari “Stenkka” Steniuksen ennakon tarjoaa:

Puolustajat Victor Berglund ja Emil Pieniniemi eivät sairastumisten vuoksi pelaa tänään. Illan kokoonpano:

Koivunen – Bunnaman – Gunler
Turunen – Kemppainen – Antonen
Junttila – Tiivola – Björkqvist
Antti-Roiko – Hyry – Anttila
Heikkala

Koivisti – Paaso
Kivistö – Jandus
Ohtamaa – Olkkonen

Westerholm
(Kokko)