Stenkan ennakon tarjoaa:

Tänään Kärppien kapteenipaita numero 5 nousee Raksilan kattorakenteisiin. Paitaa katsoessa tulee monet asiat mieleen. Monelle. Kärppien kannattajille Kukkonen on puheenaihe, jolle ei ole loppua. Onkin selvää, että Lassen kohdalla lähes kaikki kehut on kertaalleen sanottu ja perään nyökätty.
Huippukapteenit ovat rotunsa. Johtajana joukkueessa ei ole höpöttäjien tai tyhjähousujen hommaa. Pitää olla kanttia ja karismaa, mutta ennen kaikkea kapteenilta vaaditaan armotonta rehellisyyttä ja rohkeutta olla oma itsensä. Lasse Kukkonen on kaikkea tätä.

Hänet voisi sovitellusti esitellä Tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskelan tavoin: Kukkonen Oulusta, syö rautaa ja ”kakkii” kettinkiä…

Lasse on ollut juniorista asti kapteeni ja ollut MM-kisoissa ja olympialaisissa Leijonien kapteenina. Kiekkoihmiset käyvät tänään ennen Jukurit-ottelua puhumassa Lassesta eikä kyyneliltä vältytä. Tässä illan peliennakossakaan ei kannata nostatella muistoja, joista tulee ”värreitä kässiin”, kuten Juhamatti Aaltonen saattaisi sanoa. Lainataan siis surutta julkaisuja, joissa Lasse on puhunut itse, tai tekstejä, joissa hänestä on puhuttu. ”Asetan työnteon kautta esimerkin, kuinka jokaisen kärppäläisen täytyisi asennoitua peleihin ja harjoituksiin. Yritän olla oma itseni, heittäydyn täysillä pelin vietäväksi ja rohkaisen myös muita uhrautumaan sataprosenttisesti joukkueen eteen.” Lainaus on Kukkosen sanomaa Kärppien 60-vuotisjuhlakirjasta Kärpät – Pohjoisen kiekkopeto.

Kaikki Kukkosen pelaamista ja tekemistä seuranneet tietävät, että se ei ole juhlagaalan korupuhetta, vaan aitoa tunnetta ja hikeä. Maailmassa on paljon hyviä kapteeneita, joita arvostetaan omien ja vastustajien riveissä. Harva heistä on saanut tehdä intohimoammattiaan kasvattajaseuransa riveissä, olla osa seuran kulttuuria ja kantaa joukkuehengen soihtua. Lassen sanoo Kärpän raapaisu -kirjassa:

”Sain pelata Kärppien edustusjoukkueessa neljällä vuosikymmenellä ja olla kapteenina kasvattajaseurani edustusjoukkueessa kahdeksan kautta. Tunnen tyytyväisyyttä siitä, että minuun on luotettu ja tarjoamalla vastuuta nähty, että omana itsenäni olen parhaimmillani.

Olen vanhan ajan jääkiekkoromantikko, joka haluaa uskoa, että jokaiselle joku seura on se oma ja poikkeuksellisen rakas. Seura, joka on antanut enemmän kuin itse on seuralleen antanut. Mielestäni kukaan ei kasva seuraansa suuremmaksi. Kärpät on minun seurani.
Pääsy omaan maksimiin jokaisena iltana on tärkeintä, mitä opin keskittymisessäni. Se vaati otteluihin keskittymisen hulluuden, jotta pystyin näyttämään omilleni tunteen, joka välittyy. Se oli minun tapani auttaa joukkuettani. Uskon, että sain urallani itsestäni maksimin irti. Voin olla tyytyväinen, mitä sain ja saavutin. Pelin jälkeen ei tarvinnut koskaan jossitella.
Kauteen ja otteluun meneminen vaatii intohimoa, jotta voi antaa kaikkensa. Minä tiesin, että joku päivä se loppuu. Tunsin, että nyt on pelaamisen matka tullut päätökseen. Annoin kaiken, minkä pystyin ja minulla on levollinen olo.

Rakkaus lajia ja kiinnostus Kärppiä kohtaan ei ole hävinnyt. Nyt vain on uuden aika.”

Lasse Kukkonen valittiin 20 vuotta sitten Kärppien kapteeniksi, seuran liigahistorian nuorimpana.

Paita kattoon, onneksi olkoon Lasse!      

Kirjoittanut Ari “Stenkka” Stenius