Tänään. Niin, tänään se taas alkaa – jääkiekkoliiga. Odotusta ja pelkoa uuden tilaisuuden kynnyksellä. Kärppien kolme viimeistä kautta on mennyt urheilullisesti heikosti. Varsinkin viime kausi raapaisi rajusti, yhdeksäs sija! Onneksi se kausi on pelattu ja takana, kuten aiempien vuosien menestyskin. Odotuksia ei olisi koskaan ollutkaan, ellei joskus olisi pärjätty. Ja Oulussa on pärjätty hyvin.

Verrataan vaikka illan vastustajaan Vaasan Sportiin. Kotkapaidat aloittavat tänään kymmenennen perättäisen liigakautensa. Sport kutsuttiin kesällä 2014 Liigaan Helsingin Jokerien poistuttua itäliigaan KHL:ään. Mietitään Liigaa siitä lähtökohdasta.

Jokerien viimeinen liigakausi (2013-14) oli liigahistorian hulluvuosi. Sekä Jokerit että Helsingin IFK polttivat rahaa enemmän kuin esimerkiksi Kärpät viime kaudella. Jokerit halusi voittaa läksiäiskautenaan mestaruuden ja mennä meriitteineen maan parhaana seurana vielä isompaan liigaan. IFK taas halusi ”estää” Jokerien röyhistelyn, ja kummankin pääkaupunkiseuran kopissa rupesi keskivertoprofiilin omaavien pelaajien tila loppumaan.

Kuinkas sitten kävi? Mestarisatsaajista Jokerit putosi Pelicansille ja HIFK tippui HPK:lle. Pienet yllättivät, ja keväällä 2014 juhli Kärpät mestaruutta…

Opetus on, että urheilun yksi hienoimpia asioita on yllätyksellisyys – ja sekin, että yleensä saadaan, mitä ansaitaan. Se on vähän kuin tilaisi ravintolassa hienonimistä ruokaa, mutta ei maistuisi. Nimet eivät todellakaan ratkaise. Tekeminen ja urheilujoukkueen yksi tärkeimmistä asioista – ilmapiiri – tuo tuloksen, jos se urheilun arvaamattomassa maailmassa on tullakseen.

Pitkä alustus, mutta kauden alla on tavallista enemmän asiaa. Palataan odotuksiin ja lähihistoriaan. Sportin yhdeksän viime kautta on tuonut kaksi playoff-kevättä. Odotukset ja pettymykset ovat Kärppiin verrattuna pienemmät. Kärppien saman ajan saldossa on mestaruuksia, runkosarjavoittoja ja himmeämpiä mitaleita… Nyt Kärpillä on takana kolme kuivaa kautta. Vähän on samaa ilmassa kuin Sportin saapuessa Liigaan, silloinkin Kärpillä oli takana kolme heikkoa kautta.

Kärppien valmentaja on sama kuin kauden 2013-14 alla. Lauri Marjamäen tilanne on kuitenkin eri, vaikka tälläkin kertaa on kyseessä uusi alku ja näytönpaikka. Tunnetusti täältä sohvalta sipsipussin takaa on helppo huudella, mutta nyt on tultava tulosta myös jäällä. Ja tuleehan sitä.

Tämä ilta on Kärpille kahdeskymmenesensimmäinen kotiavaus Liigassa 2000-luvulla. Olen nähnyt ne kaikki, 12 voittoa ja kuusi tappiota sekä kaksi tasuria. Tänään kahdeksannen Liiga-kautensa päävalmentajana aloittava Marjamäki saa hyvän lähdön. Sellainen on kutina.

Kärpät ja Sport kohtasivat Liigassa viime kaudella neljä kertaa. Voitot Kärpille 3-1 ja pisteet 10-2. Joukkueiden keskinäisten pelien tehomiehiä olivat Kärppien keskushyökkääjät Joonas Kemppainen ja Peter Tiivola. Tiivolan karkkipäivä oli 12. lokakuuta Raksilassa, jolloin Kärpät voitti 4-0. Tiivolan saldo oli 2+2! 

Raksilaan tulevassa Sportissa pelaa kymmenkunta ruotsalaispelaajaa ja muutama muukin ulkomaiden passilainen. Se on kuitenkin nykyaikaa, jääkiekkojoukkueet alkavat olla kansainvälisiä kuin YK (Yhdistyneet kansakunnat), mutta ne pärjäävät, joista kasvaa joukkue. Tuleeko Sportista joukkue, ja pääseekö se tavoitteeseensa playoffiin? Uskon, että pääsee.

Sportin päävalmentaja Risto Dufva on persoona. Hän on ollut noin 30 vuotta päävalmentajana suomalaisseuroissa, neljännesvuosisata sitten Kärpissäkin. Dufva on humorististen vertauskuvien mankeli, mutta hänen ammattitaitoaan ei sovi epäillä. Hän repii kaiken irti omistaan. Kärppien on laadustaan ja odotuksistaan huolimatta tänäänkin muistettava yksi Dufvan parhaista anekdooteista: ”Riittää, että on paras paikallaolijoista.” Se riittää Kärpillekin. Kokoonpanolistoja on turha tuijotella tuloksenteossa. Heti on pantava parasta jäällä!

Hyvää kiekkokautta kaikille!

Kirjoittanut Ari “Stenkka” Stenius