Artikkelikuva: Tomi Natri

”Tule Lahteen, Suomen Chicagoon, tule Lahteen, täällä jännää on…” Suomen Chicago -biisi on Pelicansin peli-iltojen tuttu hitti. Tuohon jutun alun malliin se menee, ja niin se on – jännää!

Tänä iltana Kärpät menee Lahteen ja haluaa sinne lauantaina uudestaan. Pelicans johtaa välieräsarjaa 2-0 ja on selvää, että Kärpät tarvitsee tänään voiton. Jos ensimmäinen välierävoitto tulee, niin sarja alkaa uudestaan, noin kliseisesti sanoen.

Kärpät on hävinnyt kaksi ensimmäistä peliä. Joukkueiden ero ei kuitenkaan ole niin iso, etteikö oululaiseen osaamiseen voisi enää luottaa. Keskeisin totuus on, minkä Kärppien puolustaja Miika Koivisto oikein pelkisti: Pelicans on saanut osumia liian vähällä vaivalla.

Ensimmäisen välierän onnimaali (pomppu päätypleksistä) ja toisen illan virhesuma ovat helpottaneet lahtelaisten alkumatkaa. Menneille ei voi mitään, joten on uuden tekemisen aika ja tilaisuus. Tappara näytti kolmannessa erässä lauantaina Kuopiossa, että onni voi kääntyä (1-4 tappioasemasta 5-4 voittoon). Peli jatkuu summerinsoittoon asti.

Kärpissä uskotaan, että pelattavasta välieräsarjasta tulee pitkä. Pitää pelata sen mukaisesti. Joka pelaajan on joka vaihdossa oltava keskittynyt ja vahva, ja antaa signaali, että en luovuta enkä väsy.

Maalivahdit ja tähdet vastaavat osuudestaan haastamalla tulosjäljellään vastustajan ratkaisijarintamaa. Kakkoskentästä viimeiseen pelaajaan tehtäväkuva on yhtä selvä: oma vastustaja pitää voittaa.

Joukkueen menestymiselle riittää viime kädessä, että pelaaja ei häviä taisteluparilleen niitä lähes pariakymmentä ottelukohtaista vaihtoa. Tasurit riittää, kun joku sitten voittaa. Jokaisen pelaajan on ymmärrettävä keskittymisen ja täysillä tekemisen merkitys.

Playoff -kevään joukkuekohtaiset ottelumäärät lähentelevät kymmentä. Henkisesti ollaan asetelmista riippuen kovemmilla kuin fyysisesti, mutta joitakin lommoja voi kropassakin olla.

Kaipaan Kärpiltä hyökkäyspäädyn taklauksia ja kaksinkamppailuja pelikaanipakkien kanssa. Samoin odotan rohkeampaa karvausta. Helsingin IFK ei haastanut eikä mitannut lahtelaispuolustusta puolivälierissä. Pelicansin puolustajat saivat olla maalinsa takana rauhassa ja odotella ketjupelaajiensa vaihtoja.

Aikainen paine pakkeihin pakottaa kiireellisempiin ja epätarkempiin avauksiin. Tässä illassa voisi tulla jo ensimmäiset harhasyötöt lahtelaisiltakin…

Kärppien maalille pyrkimisessä ja maskipelissä on jo ollut meininkiä. Kärppien rohkea maalillaolo rassaa pelikaanien mieltä ja kuluttaa voimia. Kahdessa ensimmäisessä välierässä laukauksia ei ole tullut riittävästi, mutta ehkä tänään.

Ja vielä vähän Pelicansin biisistä: ”Weell, tässä heitän vähän juttua, joka monelle varmaan onkin tuttua…” Toivottavasti juttu jatkuu lauantaina, jolloin voi kuulla biisiä tarkemmin, se ei ole huono fiilisbiisi tuo Suomen Chicago.
Lahdessa on jännää tänään.

Kirjoittanut Ari “Stenkka” Stenius

KÄRPÄT TÄNÄÄN:

Turunen – Kemppainen – Koivunen
Hermonen – Tiivola – Bunnaman
Antti-Roiko – Hyry – Anttila
Björkqvist – Korpimäki – Heikkala

Ohtamaa – Paaso
Koivisto – Berglund
Kivistö – Jandus
Pieniniemi

Karhunen
(Westerholm)