Artikkelikuva: Tomi Natri

Raksilan eilinen välieräottelu oli yksi Kärppien lähihistorian jännittävin. Ymmärrän entistä paremmin yhden kaverini erikoisen tarinan penkkiurheilun jännittävyydestä. Kyseessä oli 1970-luvun olympiakisat ja Lasse Virenin kultajuoksu. ”Se oli niin jännittävää, että minun oli pakko lähteä kesken kaiken ulos ajamaan nurmikkoa!”

Kärppien ja Pelicansin eilisessä illassa oli jotain samaa, hyvä että uskalsi katsoa. Lahtelaishyökkääjä Ryan Laschin kentällä olossa sydän jättää lyöntejä väliin ja pidätyttää henkeä, ja aina kun hän menee takaisin vaihtoaitioon, puhaltaa katsomossakin henkeä ulos.

Pelicansin turkoosikatsomossa samoja tunteita saattaa tulla Kärppien aloittaessa ylivoimaansa. Joonas Kemppaisen voittaessa aloituksen alkaa kiekkoruletti, joka kiertää kahteen suuntaan. Molemmissa suunnissa on uhkansa: Ville Koivunen vaiko Teemu Turunen? Unohtaa ei uskalla myöskään Aleksi Antti-Roikoa, tai siniviivan keisaria Miika Koivistoa…

Perjantai päättyi kärppäriehaan, välieräsarjan ensimmäiseen. Tänään on mahdollisuus toiseen Lahdessa, Suomen Chicagossa, jossa kortit jaetaan taas uudestaan puhtaalle pöydälle. Pelin henkikin on sama – all in, kaikki peliin. Voitolla Kärpät tuo peli-illan maanantaiksi Ouluun.

Kevät ja playoff on kiekkoväelle hienoa aikaa, jossa tunneskaala vaihtelee ja arkihuolet unohtuvat. Mitä pitemmälle ja lähemmäksi ratkaisua mennään, sen tunteikkaampaa. Pelien ja ottelusarjojen henki on aina sama: voitto tai tappio, kompromissia ei ole.

Viides ilta ja välieräsarja toista kertaa katkolla. Ensimmäisen katkopelin Kärpät hoiti asenteella ja hengellä, jossa uskallettiin pelata. Tilanneriskejä otettiin, mutta ei oman siniviivan alla. Virheitä ei myöskään tullut, vaikka paine taatusti puristi joka kypärässä.

Nyt Pelicans on isäntä. Tässä pelissä lahtelaisjoukkue voi vielä nähdä uusia tilaisuuksia myöhemmin, mutta jos Kärpät vie pelit Ouluun, alkaa pelikaanien nokka vuotaa.

Kokoonpanoissa ei isoja muutoksia näy, samoilla mennään, mutta yli sata neliötä pienempi Lahden jääpinta-ala puristaa tilan ahtaammaksi. Liike on voimaa ja se tehoaa pienemmässäkin kaukalossa. Kärppien on tänäänkin uskallettava pelata.

Otteluparin maalivahtipeli on ollut upeaa katseltavaa. Playoffeissa Kärppien maalivahdit Niclas Westerholm ja Tomi Karhunen ovat illasta toiseen antaneet omilleen mahdollisuuden voittaa. Pelicansin Niklas Kokko on ollut Pelicansin selkärankana jokaisessa playoff -pelissä

Karhunen pelasi eilen ja pelaa myös tänään. Karhusta vastapäätä 50 metrin päässä maskiinsa huokailee Kokko. Molempien maalivahtitilastot ovat aika samat. Kokolla on parempi torjuntaprosentti, Karhusen päästettyjen maalien keskiarvo on pienempi. Nollapelejä on kummallakin yksi. Peliajassa on suurin ero. Kokko on pelannut playoffeissa 11 ja Karhunen seitsemän ottelua.

Jos maalivahtipeli pysyy ennallaan, on illan maalintekijöillä paikat näyteikkunassa. Puolustajat eivät otsikkoihin juuri pääse, mutta joukkueen sydän on kuitenkin siellä – puolustuspelaamisessa!

Kärppien Julius Junttila syötti eilisen voittomaalin. Nyt ”Julle” pelaa playoff -pelinsä numero 99. Kärppien voitolla Junttila pääsisi maanantaina juhlapeliin, Raksilaan.

Kirjoittanut Ari “Stenkka” Stenius

KÄRPÄT TÄNÄÄN: 

Turunen – Kemppainen – Koivunen
Antti-Roiko – Hyry – Anttila
Junttila – Tiivola – Antonen
Björkqvist – Korpimäki – Hermonen

Ohtamaa – Paaso
Koivisto – Berglund
Kivistö – Jandus
Pieniniemi

Karhunen
(Westerholm)